ENERGIAPOLITIIKKA

Suomen tulisi olla mahdollisimman energiaomavarainen. Tämä on myös merkittävä huoltovarmuus-tekijä. Sähkön ja lämmön suhteen tämä on mahdollista. Näen, että Suomen kannataa olla ennemmin sähkön nettoviejä, kuin -tuoja.

Kannatan ydinvoiman rakentamista. Ydinvoima ei ole ongelmatonta. Se on kuitenkin nykytekniikalla ainoa tapa, jolla voidaan tuottaa luotettavasti, riittävällä kapasiteetilla, kohtuuhintaista ja ilmasto päästöiltään kohtuullisen puhdasta sähköä.

Vesivoiman lisärakentamiselle sanon ei.

Geoterminen lämmittäminen on hyvä asia, jonka soisi lisääntyvän. Ilmalämpöpumput tuovat lisän lämmittämiseen ja säästävät sähköä, mikäli niillä ei jäädytetä kesällä.

Kivihiilelle sanon ei. Siitä on päästävä eroon sitä mukaa kun laitosten käyttöikä/uusintainvestointi tulee vastaan tai ne voidaan muuttaa käyttämään muuta energiamuotoa. Palavanjätteen polttaminen nykyaikaisissa laitoksissa on ok. Lasken tähän myös puu- ja paperiteollisuuden sivutuotevirrat. Turve tulee kysymykseen huoltovarmuus-näkökulmasta varapolttoaineena. Turvetuotannon merkittävät haitat vesistöille tulee saada kuntoon.

Yksityiseen puulämmittämiseen ei saa koskea. En kuitenkaan kannata teollisessa mittakaavassa tapahtumaa puunpolttamista pl. yllä mainittu.

Kaasu toimii teollisuudessa energiana, pistekohtaisena lämmitysmuotona (esim maatilat) ja varavoimalaitoksissa, mutta ei ratkaise energia ongelmaa.

Vastustan ylisuuria tuulivoimatukia. Tuulivoimaa saa rakentaa omalla rahalla ja myydä sillä tuotettu sähkö markkinahinnalla verkkoon, mikäli kaava sen sallii. Aurinko energialle löytyy pistekohtaisia paikkoja jossa tarvitaan esim kylmätuotantoa kesäaikaan, verkkokaapelille haasteellisen paikat tai mikäli niiden vetämisestä koituu liian suuret kustannukset.